☰ Ostinato

Ann-Elise Hannikainen (1946-2012) syntyi Hangossa diplomaattiperheeseen ja vietti lapsuus- ja kouluvuotensa pääosin ulkomailla. Hänen isoisänsä oli Hannikaisten musiikkisuvun päämiehen P. J. Hannikaisen vanhin lapsi, ja viisivuotiaan Ann-Elisen musiikilliset lahjat kävivät ilmi perheen hankittua Varsovan kotiin flyygelin. Hannikainen aloitti 21-vuotiaana pianonsoiton opinnot Sibelius-Akatemiassa tavoitteenaan konserttipianistin ura. Sairastuminen nivelreumaan lopetti pianistin uran, ja Hannikainen aloitti sävellysopinnot vuonna 1972 Ernesto Halffter Escrichen oppilaana Madridissa. Ura eteni nopeasti, ja Hannikaisen pianokonsertto kantaesitettiin vuonna 1976 Helsingin Juhlaviikoilla. Hannikaisen sävelkielen tunnusmerkeiksi muotoutuivat selkeä melodisuus, vapaatonaalinen harmonia ja improvisatorinen muodon käsittely.

Chachara (1980) on Hannikaisen ensimmäinen soolosoittimelle ja pianolle sävelletty teos ja se jäi viimeiseksi hänen elinaikanaan kantaesitetyksi teokseksi. Pääosassa on huilu, jolle kirjoitettu tekstuuri vaihtelee virtuoosisesta bel cantoon. Hannikainen sisällytti useaan teokseensa tonaalisesti harmonisen ja laulavan melodisen rakkauden ikkunan. Chacharassa tämä rakkaudentunnustus soi Molto moderato -taitteessa teoksen keskivaiheilla. Tammikuussa 1981 Chachara palkittiin jaetulla ensimmäisellä sijalla barcelonalaisessa nuorten säveltäjien kilpailussa.