Nuotteja ja kirjoja kaupassa 58 918 kappaletta ● Erikoistuotteet tilauksesta
Avoinna ma-pe klo 11-18 (suljettu 23.12.2024 - 1.1.2025) | puh. 020 7070443 | Musiikkitalo, Mannerheimintie 13a B, 00100 HELSINKI | ostinato@ostinato.fi
Korkalainen Samuli
The Standardisation of Lutheran Congregational Singing and Liturgical Melodies in Nineteenth-Century Finland and Ingria
Hinta: 25,00
€
Ei varastossa. Toimitusaika 7-14 vrk.
Studia Musica 85
Tässä tutkimuksessa syvennytään luterilaisen seurakuntalaulun ja messusävelmien standardointipyrkimyksiin 1800-luvun Suomessa ja Inkerinmaalla. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavalla ja miksi seurakuntalaulua ja erityisesti messusävelmiä standardoitiin. Tutkimuksen tarkoituksena on saada syvällisempi käsitys standardointiprosessin filosofisesta, teologisesta, poliittisesta ja yhteiskunnallisesta taustasta sekä seurakuntalaulun ja muun (musiikki)kulttuurin vuorovaikutuksesta. Avainkäsitteitä ovat standardointi, seurakuntalaulu ja messusävelmät.
Tutkimusmenetelmänä on lähteiden kriittinen lähiluku. Tekijä ei ole seurannut vain jotain tiettyä teoriaa, vaan hyödyntänyt monia erilaisia menetelmiä ja teoreettisia välineitä. Keskeisimpiä tutkimusnäkökulmia ovat paikallinen, ylipaikallinen (translokaali) ja ylirajainen (transnationaalinen), joita käytetään dynaamisten kontekstien luonteen avaamiseen sekä seurakuntalaulun ja messusävelmien standardoimisen eri tasojen analysointiin. Tutkimus perustuu painettuun ja käsin kirjoitettuun primaariaineistoon, johon sisältyy käsin kirjoitettuja koraalikirjoja sekä yhteensä kaksikymmentäkaksi painettua messusävelmistöä Suomesta ja kaksi Inkerinmaalta. Sekundaarisen lähdeaineiston avulla tekijä on hahmottanut sitä liturgista, kulttuurista, hallinnollista ja poliittista kontekstia, jossa nämä aineistot on tuotettu.
Tutkimuksessa on kolme päälukua. Ensiksi tekijä syventyy niihin aatteisiin ja ajatusmalleihin, jotka olivat seurakuntalaulun standardoimisen taustalla. Näihin kuuluvat romanttisen filosofian estetiikka, luterilaisen teologian eri suuntaukset sekä poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset ja aatteet 1800-luvun Suomessa ja Inkerinmaalla. Tämän jälkeen hän keskittyy siihen, mitä tehtiin käytännössä: miten standardointiprosessia toteutettiin, mitkä ilmiöt vaikuttivat siihen ja millaista vuorovaikutusta oli luterilaisen kirkon ja muun suomalaisen ja inkeriläisen (musiikki)kulttuurin välillä. Kolmas pääluku keskittyy siihen, miten edellä mainitut aatteet ja ajatusmallit sekä itse standardointiprosessi vaikuttivat messusävelmiin. Paikalliset, ylipaikalliset ja ylirajaiset verkostot tulevat ilmi kaikessa, ja yhtenäistämisen käsitteen käyttö osoittautuu hyödylliseksi.
Tässä tutkimuksessa syvennytään luterilaisen seurakuntalaulun ja messusävelmien standardointipyrkimyksiin 1800-luvun Suomessa ja Inkerinmaalla. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavalla ja miksi seurakuntalaulua ja erityisesti messusävelmiä standardoitiin. Tutkimuksen tarkoituksena on saada syvällisempi käsitys standardointiprosessin filosofisesta, teologisesta, poliittisesta ja yhteiskunnallisesta taustasta sekä seurakuntalaulun ja muun (musiikki)kulttuurin vuorovaikutuksesta. Avainkäsitteitä ovat standardointi, seurakuntalaulu ja messusävelmät.
Tutkimusmenetelmänä on lähteiden kriittinen lähiluku. Tekijä ei ole seurannut vain jotain tiettyä teoriaa, vaan hyödyntänyt monia erilaisia menetelmiä ja teoreettisia välineitä. Keskeisimpiä tutkimusnäkökulmia ovat paikallinen, ylipaikallinen (translokaali) ja ylirajainen (transnationaalinen), joita käytetään dynaamisten kontekstien luonteen avaamiseen sekä seurakuntalaulun ja messusävelmien standardoimisen eri tasojen analysointiin. Tutkimus perustuu painettuun ja käsin kirjoitettuun primaariaineistoon, johon sisältyy käsin kirjoitettuja koraalikirjoja sekä yhteensä kaksikymmentäkaksi painettua messusävelmistöä Suomesta ja kaksi Inkerinmaalta. Sekundaarisen lähdeaineiston avulla tekijä on hahmottanut sitä liturgista, kulttuurista, hallinnollista ja poliittista kontekstia, jossa nämä aineistot on tuotettu.
Tutkimuksessa on kolme päälukua. Ensiksi tekijä syventyy niihin aatteisiin ja ajatusmalleihin, jotka olivat seurakuntalaulun standardoimisen taustalla. Näihin kuuluvat romanttisen filosofian estetiikka, luterilaisen teologian eri suuntaukset sekä poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset ja aatteet 1800-luvun Suomessa ja Inkerinmaalla. Tämän jälkeen hän keskittyy siihen, mitä tehtiin käytännössä: miten standardointiprosessia toteutettiin, mitkä ilmiöt vaikuttivat siihen ja millaista vuorovaikutusta oli luterilaisen kirkon ja muun suomalaisen ja inkeriläisen (musiikki)kulttuurin välillä. Kolmas pääluku keskittyy siihen, miten edellä mainitut aatteet ja ajatusmallit sekä itse standardointiprosessi vaikuttivat messusävelmiin. Paikalliset, ylipaikalliset ja ylirajaiset verkostot tulevat ilmi kaikessa, ja yhtenäistämisen käsitteen käyttö osoittautuu hyödylliseksi.
