☰ Ostinato

Philipp Christoph Hartungin (17061776) Metodinen klavveerinsoiton opas (Die metodische Clavier-Anweisung), on hänen vuonna 1749 Nürnbergissä ilmestyneen Musicus Theoretico-Practicus -nimisen opuksensa toinen osa. Kyseessä on valistuksen vaikutuksesta aktivoituvan kosketinsoitinpedagogiikan varhaisversio, jota voidaan pitää saksalaisen kielialueen varhaisimpana klaveerikouluna ja myöhempien pianokoulujen edeltäjänä. Julkaisu ennakoi F.W. Marburgin ja C.Ph.E. Bachin klaveerikirjojen kuvaan tuloa, ja ehtii näyttämölle täpärästi ennen niitä.

Vaikka Hartung ei nimennyt opastaan sanatarkasti klaveerikouluksi, se on sellainen käytännössä: metodisesti pohjattu, rakenteeltaan johdonmukainen julkaisu, joka sisältää keskitetyn valikoiman solistisia, teknisesti asteittain vaikeutuvia harjoituskappaleita.

Teoksen ilmestymisajankohta, 1700-luvun puolivälin tienoo, on monitasoisuudessaan niin erikoinen, että suoritusta on aiheellista valottaa sen historiallisesta ympäristöstä käsin sitä suuremmalla syyllä, kun tekijän persoonasta ja hänen musiikkiopinnoistaan on vähän asiatietoa. Koulutukseltaan Hartung oli teologi, luterilainen pappi, joka toimi diakonina ja koulunopettajana schwabenilaisessa pikkukaupungissa Gaildorfissa.

Teoksen on suomentanut ja kommentaarein varustanut Paavo Soinne, jonka aikaisemmin suomeksi kääntämä C.Ph.E. Bachin Tutkielma oikeasta tavasta soittaa klaveeria, yksi merkittävimmistä musiikkikirjallisuussuomennoksista, on loppuunmyyty.